Taidemaalari ja kirjailija Rolf Sandqvist (1919-1994) kuului suomalaisen abstraktin taiteen pioneereihin. Hänen taiteensa kuvattiin usein leikilliseksi, värikkääksi ja eksoottiseksi, maailmaksi, joka oli täynnä iloisia päähänpistoja ja hauskoja tarinoita. Se oli sirkusmaailma klovneineen ja silmänkääntäjineen, yhtä suruton kuin melankolinen. Mutta hän oli myös tunnettu musta lintu -vinjetistään, haikeakatseisesta Funtuksesta, joka on musta koska sattui aikojen alussa hörppimään sisäänsä mustepullon sisällön ja sen jälkeen lennähdellä sellaisissa sanomalehdissä kuin Helsingin Sanomat, Nya Pressen ja Vår tid aina 1980-luvun loppuun saakka.

Funtus, tuo nuhdeltu filosofi, ikuinen takinkääntäjä, tuulellakäyvä tuuliviiri, mistä vain sopiva tuuli sattuu käymään, esiintyi ensimmäistä kertaa Svenska Dagbladetin sivuilla Suomen itsenäisyyspäivänä 6 joulukuuta 1956. Tämä surumielisesti hymyilevä kyynikko kyynisyyden alkuperäisessä merkityksessä, lempeän suvaitsevassa myöntyväisyydessä elämän täyspainoisuutta, kokonaisvaltaisuutta, nuhjuisuutta ja ihanuutta kohtaan, Funtus, eräänlaisena Diogenes Sinopelaisena, lavastaa pantomiimisen ja terävän poleemisen hyökkäyksen kaikenlaista vallankäyttöä, totuudenlausuntaa ja hierarkkisia järjestelmiä kohtaan. Kyse on maailmankatsomuksesta, jossa kiteytyy keskiaikainen karnevalismi, renessanssin commedia dell'arte ja myöhempien aikojen sirkus, moniääninen puhe, joka tekee inhimillisestä inhimillistä, niin oudolta kuin se kuulostaakin, sillä kyseessähän on lintu. Mutta Rolf Sandqvist oli myös kirjoittanut sirkuksesta ja sinne eksyneestä kulkurista, joka otti tilapäisen pestin klovnina ja jokapaikanhöylänä ja oleili sen jälkeen joutavana telttojen ja vaunujen lomassa parhaansa tehden.

Kirjailija Tom Sandqvist, yksi taiteilijan pojista, on koonnut kirjaan Den svarta fågeln - Musta lintu lähes kaksisataa vinjettiä ja laajan Funtuksen esittelevän esseen. Pääsemme osallisiksi siitä, kuinka hän kuoriutui isän luonnoslehtiössä ja myös muista mustan linnun vaiheista nokkeline ja surumielisine lausahduksineen. Lopuksi saamme kuulla isän oman selvityksen, kuinka hän taisi saada Funtuksen näköpiiriinsä jo sotavuosina. Kirja liittyy Tom Sandqvistin osuuteen Södertäljen Konstahallissa kesäkuussa järjestettävään Främlingen (”Muukalainen”) näyttelyyn. Näyttely on Konstfack i Stockholm järjestämän kurssin päätös.